GRAN CANARIALLA

13 tammikuun, 2020

Aloimme loppusyksystä haaveilemaan tuttuun tapaan talven lomamatkamme perään, mutta tämän hetken vaihtoehtojamme tarkastellessa totesimme ne hyvin rajallisiksi. Raskaana olevien nimittäin tulisi välttää matkustamista alueille, joilla zika-virusta esiintyy ja näin ollen matkakohteista rajautui iso osa pois pelistä. Olin ollut tästä tietoinen, mutta tuli kuitenkin hieman yllätyksenä, että miten laajasti zika onkaan levinnyt. Meinasimme jo luopua matkahaaveista kokonaan tämän talven osalta, mutta marraskuun harmaudessa tuli kuitenkin vahvasti sellainen fiilis, että olisi kyllä ihanaa saada johonkin väliin pieni irtiotto. Lisäksi tämä on varmasti viimeinen mahdollisuus pitkään aikaan, kun voimme lähteä kaksin reissuun rentoutumaan.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kanariansaarilla tai edes suunnitellut matkustavani tänne, mutta minulla oli kyllä useiden muiden tavoin jokin oletus tästä Atlantilla sijaitsevasta saarirykelmästä. Myönnetään, ettei mielikuvani ollut ihan positiivisimmasta päästä, mutta melko nopeasti Kanariansaaret alkoivat kuitenkin pienen tutkimisen jälkeen vaikuttaa paljon mainettaan mielenkiintoisemmalta lomakohteelta. Päädyimme siis varaamaan matkan Gran Canarialle ja lisäksi vuokrasimme heti myös auton koko viikon kestävän matkamme ajalle, sillä näin ajattelimme saavamme reissusta paljon enemmän irti.

Nyt olemme viettäneet täällä kolmen yön verran ja olen niiiiin tyytyväinen, että emme päättäneet rajallisten kohdevaihtoehtojen takia skipata tämän talven reissua. Tämä valon määrä on jo nyt tehnyt mielelle todella hyvää ja ollemme kerenneet tehdä jo vaikka mitä. Päivä ovat tuntuneet ihanan pitkiltä, kun fiilis on ollut niin rento ja kiireetön. Aamut ovat alkaneet kävelylenkeillä meren äärellä, olemme käyneet saaren pääkaupungissa Las Palmasissa, kierrelleet pieniä sympaattisia kyliä sekä ajeltu karuissa vuoristomaisemissa. Vuokra-auto on odotuksiemme mukaisesti osoittautunut todella tarpeelliseksi ja meidän mielestä oikeastaan jopa pakolliseksi, sillä ei tästä paikasta muuten saisi tällä tavalla irti. Lisäksi olemme onnistuneet löytämään jo useampia kivoja ravintoloita, vaikka niiden suhteen olimme alkuun hieman skeptisiä kuulemiemme kokemusten perusteella. Reissu on siis tähän mennessä ollut oikein onnistunut!

Tänään ajattelimme ottaa hieman rauhallisemman päivän ja kuluttaa ainakin aamupäivän hotellin altaalla loikoillen ja äänikirjoja kuunnellen. Se piti vielä sanoa, että täällä on näin tammikuussa ollut itselleni tähän hetkeen oikein sopiva sää. Aurinkoista ja lämmintä, mutta ei tukalan kuuma ja iltaisin täytyy vetää päälle pidempää lahjetta sekä hihaa. Tässä raskauden kolmannella kolmanneksella en itse ainakaan koe kaipaavani mitään hullua hellettä!

Kivaa alkanutta uutta viikkoa kaikille! ♥

 

– Janni

RASKAUSVIIKOT 25-27

6 tammikuun, 2020

Nyt on ollut raskauskuulumisissa hieman taukoa ja jopa kolme viikkoa on kerennyt vierähtää tässä välissä. Vointi on pysynyt hyvänä, mutta se täytyy sanoa, että nyt viimeistään todella tunnen olevani raskaana. Tottakai olen sen tuntenut jo useamman kuukauden, mutta tarkoitan, että nyt se alkaa todella vaikuttaa normaaleihin tekemisiin ja kasvavaan vatsaan on ollut totuttelemista. Eli käydäänpä hieman läpi viime aikojen fiiliksiä:

– Tosiaan vatsa on tähän mennessä kasvanut siinä määrin, että esimerkiksi tietyt asennot ovat alkaneet tuntua hieman tukalilta ja hengitys on muuttunut selkeästi normaalia raskaammaksi, kun kasvava kohtu painaa sisuskaluja yhä ahtaammalle. Tiedän, että vatsa tulee vielä tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana kasvamaan pal-jon, mutta onneksi se tapahtuu pikkuhiljaa. Tuntuu jotenkin hullulta ajatella tässä vaiheessa, että kuinka paljon se voikin vielä kasvaa!

– Vauvan liikkeet ovat viimeisten viikkojen aikana muuttuneet potkujen lisäksi kunnon ”möngerrykseen”. Tila alkaa hänelläkin käydä tietysti koko ajan ahtaammaksi ja vatsan päältä näkyy selkeästi, kun vauva vaihtaa asentoaan puolelta toiselle. Tällä hetkellä yksi lempipuuhistani onkin illalla sohvalla makaillessa tunnustella, että mikä vauvan ruumiinosista tuntuu missäkin.

– Rutiineihini kuuluvat reippaat kävelylenkit ovat viime aikoina muuttuneet hieman rauhallisemmiksi, kun huomaan liian kovan vauhdin aiheuttavan inhottavaa pistosta tuonne kylkeen/alavatsan sivulle. Se sama tunne kuin normaalisti silloin, jos edellisestä ateriasta on liian pieni aika ennen juoksulenkille lähtöä. Tuo inhottava tunne menee ohi, kun pysähdyn hetkeksi, mutta palaa aina takaisin, jos vauhti kasvaa liian kovaksi. Mulla on normaalisti tosi nopea kävelyvauhti ja tähän himmailuun on joutunut hieman totutella.

– Viime viikolla (rv27) oli 3/4D ultran aika, josta mainitsin blogissa jo aikaisemminkin. Saimme ultran yhteistyönä Kaunis odotus -nimisestä paikasta ja olimme tähän käyntiin todella tyytyväisiä. Oli ihanaa päästä kaikessa rauhassa juttelemaan ammattitaitoisen kätilön kanssa raskauden kulusta sekä tulevasta synnytyksestäkin. Ultraamisen sekä kuvien suhteen meidän vauva oli ujolla tuulella ja piti lähes koko ajan kasvonsa käsien takana piilossa. ♥ Kärsivällisen odotuksen ansiosta saimme mukaamme muutamat ihanat kuvat ja jotenkin niiden myötä konkretisoitui, että siellä vatsassa möngertävä tyyppi todella on jo pieni lähes valmis ihminen. Olen tuijotellut noita kuvia useaan otteeseen ja miettinyt yhä enemmän sitä hetkeä, kun vihdoin tapaamme oikeasti. Vauva painoi arvion mukaan tuolloin ihan hieman päälle kilon verran!

Jatkuu….

– Viime päivinä olen myös ollut huomaavinani ensimmäisiä harjoitussupistuksia. Vatsaan tulee kiristävä tunne ja se muuttuu hetkellisesti todella pinkeäksi, mutta palautuu nopeasti. Tämä tunne on sellainen, että on hetkeksi lopetettava joku ruumiillinen tekeminen. Esimerkiksi toissapäivänä olin vaihtamassa lakanoita, kun tämä tunne tuli ja oli hetkeksi keskeytettävä tuo homma. Näitä tuntemuksia on niin vaikea arvioida ensikertalaisena, kun joutuu hieman arvuuttelemaan, että mikä on mitäkin!

– Vessassa ravaaminen on viimeisen parin viikon aikana noussut ihan uusiin sfääreihin. Rakkoon tuntuu koko ajan kohdistuvan enemmän painetta ja välillä tuntuu, että vessassa pitäisi ravata vähintään tunnin välein. Toisaalta armottoman kova pissahätä saattaa välillä mystisesti kadota kuin itsestään ja tämä johtuu varmaan siitä, että vauvaa vaihtaa asentoaan. Voin vain kuvitella, millaista tämän asian kanssa on parin kuukauden päästä, kun vauva on kerännyt rutkasti lisää massaa. Huh!

– Viime neuvolakäynnillä terkkari arvioi tunnustelemalla, että vauva olisi kääntynyt kohdussa pää alaspäin, mutta totesi samalla, että näillä viikoilla vauvat saattavat vielä pyörähtää ympäri useampaankin otteeseen. Tämä selvisi sitten varmuudella myös siellä ultrassa, jossa pää näkyi olevan alhaalla. Kätilö sen sijaan oli sitä mieltä, että vauvat saattavat hyvinkin ottaa ”lopullisen paikkansa” jo tässä vaiheessa, joten toivotaan siis niin. Kääntyilyhän taitaa kuitenkin olla mahdollista ihan sinne loppuun asti!

Sellaisia fiiliksiä tällä hetkellä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että viimeinen kolmanneskin on jo alkanut, vaikka vielä hetki sitten tämä tuntui niin kaukaiselta ajalta. ♥

 

– Janni

VALOISAMPAA AIKAA KOHTI

5 tammikuun, 2020

Mietiskelin eilen tuota kuvissa näkyvää vihreää parkatakkia päälleni vetäessä, että miten hyvin se onkaan palvellut jo useamman vuoden ajan. Erityisesti siis vielä ottaen huomioon, että takki on aikoinaan ostettu H&M:n joulun jälkeisistä alennusmyynneistä muistaakseni kahdellakymmenellä eurolla. Muistin jo ostohetkellä ihmetelleeni, että miten kummassa takki oli niin kovassa alennuksessa, mutta eipähän tarvinut sen kauempaa ostopäätöstä miettiä. Käytössä takki on osoittautunut aivan äärimmäisen monikäyttöiseksi sekä todella lämpimäksikin ja sitä on tosiaan tullut käytettyä ihan älyttömän paljon. Melko hyvin käytetty kaksikymppinen!

Eilen oli pakko päästä vähän ulkoilemaan, vaikka olemmekin molemmat Joonaksen kanssa kärsineet flunssasta tässä viimeisen viikon ajan. Joonaksella oli ihan kuumettakin siinä vuodenvaihteen tienoilla ja muutama päivä sitten tukkoinen olo tavoitti myös minut. Kuumeelta olen onneksi välttynyt, mutta yskää ja tukkoisuutta on ollut senkin edestä. Eiköhän tässä kuitenkin pikkuhiljaa olla voiton puolella.

Onpa ollut ihanaa, että nämä valoista ja aurinkoiset kelit sattuivat nyt tähän viikonlopulle. Ihan hirveästi ei puolikuntoisina olla päästy ulkoilemaan, mutta eilen oli tosiaan pakko käydä hieman kävelemässä ja raitis ilma tuntui kyllä tekevän hyvää. Kotonakin ollaan ihasteltu jopa keväistä valoa, jonka innoittaman ostin eilen tulppaanitkin olohuoneen pöytää koristamaan. Eiköhän tämä keväinen fiilis kuitenkin tästä vielä nuupahda, kun tuntuu ettei talvikaan ole vielä kunnolla alkanut. Onneksi kuitenkin valoisampaa aikaa kohti ollaan jo menossa!

takki H&M (vanha) // villamekko Nanso // kengät Timberland // pipo Zara

 

– Janni