Browsing Category

Oma elämä

RASKAUSVIIKOT 25-27

6 tammikuun, 2020

Nyt on ollut raskauskuulumisissa hieman taukoa ja jopa kolme viikkoa on kerennyt vierähtää tässä välissä. Vointi on pysynyt hyvänä, mutta se täytyy sanoa, että nyt viimeistään todella tunnen olevani raskaana. Tottakai olen sen tuntenut jo useamman kuukauden, mutta tarkoitan, että nyt se alkaa todella vaikuttaa normaaleihin tekemisiin ja kasvavaan vatsaan on ollut totuttelemista. Eli käydäänpä hieman läpi viime aikojen fiiliksiä:

– Tosiaan vatsa on tähän mennessä kasvanut siinä määrin, että esimerkiksi tietyt asennot ovat alkaneet tuntua hieman tukalilta ja hengitys on muuttunut selkeästi normaalia raskaammaksi, kun kasvava kohtu painaa sisuskaluja yhä ahtaammalle. Tiedän, että vatsa tulee vielä tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana kasvamaan pal-jon, mutta onneksi se tapahtuu pikkuhiljaa. Tuntuu jotenkin hullulta ajatella tässä vaiheessa, että kuinka paljon se voikin vielä kasvaa!

– Vauvan liikkeet ovat viimeisten viikkojen aikana muuttuneet potkujen lisäksi kunnon ”möngerrykseen”. Tila alkaa hänelläkin käydä tietysti koko ajan ahtaammaksi ja vatsan päältä näkyy selkeästi, kun vauva vaihtaa asentoaan puolelta toiselle. Tällä hetkellä yksi lempipuuhistani onkin illalla sohvalla makaillessa tunnustella, että mikä vauvan ruumiinosista tuntuu missäkin.

– Rutiineihini kuuluvat reippaat kävelylenkit ovat viime aikoina muuttuneet hieman rauhallisemmiksi, kun huomaan liian kovan vauhdin aiheuttavan inhottavaa pistosta tuonne kylkeen/alavatsan sivulle. Se sama tunne kuin normaalisti silloin, jos edellisestä ateriasta on liian pieni aika ennen juoksulenkille lähtöä. Tuo inhottava tunne menee ohi, kun pysähdyn hetkeksi, mutta palaa aina takaisin, jos vauhti kasvaa liian kovaksi. Mulla on normaalisti tosi nopea kävelyvauhti ja tähän himmailuun on joutunut hieman totutella.

– Viime viikolla (rv27) oli 3/4D ultran aika, josta mainitsin blogissa jo aikaisemminkin. Saimme ultran yhteistyönä Kaunis odotus -nimisestä paikasta ja olimme tähän käyntiin todella tyytyväisiä. Oli ihanaa päästä kaikessa rauhassa juttelemaan ammattitaitoisen kätilön kanssa raskauden kulusta sekä tulevasta synnytyksestäkin. Ultraamisen sekä kuvien suhteen meidän vauva oli ujolla tuulella ja piti lähes koko ajan kasvonsa käsien takana piilossa. ♥ Kärsivällisen odotuksen ansiosta saimme mukaamme muutamat ihanat kuvat ja jotenkin niiden myötä konkretisoitui, että siellä vatsassa möngertävä tyyppi todella on jo pieni lähes valmis ihminen. Olen tuijotellut noita kuvia useaan otteeseen ja miettinyt yhä enemmän sitä hetkeä, kun vihdoin tapaamme oikeasti. Vauva painoi arvion mukaan tuolloin ihan hieman päälle kilon verran!

Jatkuu….

– Viime päivinä olen myös ollut huomaavinani ensimmäisiä harjoitussupistuksia. Vatsaan tulee kiristävä tunne ja se muuttuu hetkellisesti todella pinkeäksi, mutta palautuu nopeasti. Tämä tunne on sellainen, että on hetkeksi lopetettava joku ruumiillinen tekeminen. Esimerkiksi toissapäivänä olin vaihtamassa lakanoita, kun tämä tunne tuli ja oli hetkeksi keskeytettävä tuo homma. Näitä tuntemuksia on niin vaikea arvioida ensikertalaisena, kun joutuu hieman arvuuttelemaan, että mikä on mitäkin!

– Vessassa ravaaminen on viimeisen parin viikon aikana noussut ihan uusiin sfääreihin. Rakkoon tuntuu koko ajan kohdistuvan enemmän painetta ja välillä tuntuu, että vessassa pitäisi ravata vähintään tunnin välein. Toisaalta armottoman kova pissahätä saattaa välillä mystisesti kadota kuin itsestään ja tämä johtuu varmaan siitä, että vauvaa vaihtaa asentoaan. Voin vain kuvitella, millaista tämän asian kanssa on parin kuukauden päästä, kun vauva on kerännyt rutkasti lisää massaa. Huh!

– Viime neuvolakäynnillä terkkari arvioi tunnustelemalla, että vauva olisi kääntynyt kohdussa pää alaspäin, mutta totesi samalla, että näillä viikoilla vauvat saattavat vielä pyörähtää ympäri useampaankin otteeseen. Tämä selvisi sitten varmuudella myös siellä ultrassa, jossa pää näkyi olevan alhaalla. Kätilö sen sijaan oli sitä mieltä, että vauvat saattavat hyvinkin ottaa ”lopullisen paikkansa” jo tässä vaiheessa, joten toivotaan siis niin. Kääntyilyhän taitaa kuitenkin olla mahdollista ihan sinne loppuun asti!

Sellaisia fiiliksiä tällä hetkellä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että viimeinen kolmanneskin on jo alkanut, vaikka vielä hetki sitten tämä tuntui niin kaukaiselta ajalta. ♥

 

– Janni

VUOSI 2019 – MITÄ JÄI KÄTEEN

23 joulukuun, 2019

Löysin ihanan Irenen Mutsie-blogista tällaisen 19 kysymyksen sarjan liittyen vuoteen 2019. Mielestäni tämä oli loistava tapa hieman summailla tapahtumia ja pohdiskella tätä pian päättyvää vuotta, joka on ollut monellakin tapaa aivan erityinen. Minulla on kuitenkin vahva veikkaus siitä, että vuosi 2020 tulee olemaan vielä ikimuistoisempi. ♥ Syvennytään nyt kuitenkin hetkeksi vielä tähän vuoteen 2019!

1. Asiat jotka yllättivät tänä vuonna:

No kyllä me melkoisen yllätyksen koimme loppukesästä, kun raskaustesti näytti plussaa. Ei se tietysti ihan täytenä yllätyksenä tullut, mutta kyllä se silti melkoinen mullistus oli jo silloin ja elämä on ollut hieman erilaista sen jälkeen.

2. Uudet ihmiset joihin tutustuin tänä vuonna:

Tässä kohtaa voisin ehdottomasti mainita Xenian, jonka kanssa olimme jo parin vuoden ajan asustelleet ihan melkein kivenheiton päässä toisistamme, mutta vasta tämän vuoden keväänä tutustuimme kunnolla. Meistä on ollut valtava apu toisillemme puolin ja toisin duunihommien suhteen ja yhteinen sävel löytyi heti. Ollaan keväästä asti treffailtu kuvailun merkeissä oikeastaan ihan viikottain ja käyty siinä samalla läpi kaiken maailman elämän ilot sekä surut. Nyt kun olemme vielä samaan aikaan raskaana, niin on ollut huippua päästä jakamaan ajatuksia siihen liittyen ja Xenia on ollut jo kahden lapsen äitinä minulle ihan mieletön mentori. ♥ Kiiitos ja jatketaan ensi vuonna!

3. Vuoden mieleenpainuvimmat päivät:

Näitä on mahtunut tähän loppuvuoteen paljon, mutta yhtenä suurimmista tietenkin 1.11. jolloin menimme naimisiin. ♥

4. Vuoden paras sarja ja leffa:

Vuoden (ja ehkä kaikkien aikojen) paras sarja on ehdottomasti ollut This Is Us. Leffoja sen sijaan on tullut katsottua todella vähän, mutta mieleen on jäänyt ainakin Call Me By Your Name.

5. Vuoden soitetuin biisi:

Mä olen musiikin suhteen siinä määrin tylsä, että mulla pauhaa suurilta osin samat biisit vuodesta toiseen ja kuuntelen ihan todella vähän uutta musiikkia. Gettomasan Diplomaatti-levy on soinut kyllä autossa aika paljon kesän alusta lähtien!

6. Vuoden kosmetiikkatuote:

Lumenen itseruskettavat tipat, jotka voi sekoittaa mihin tahansa kasvovoiteeseen – loistava ja älyttömän riittoisa tuote ympärivuotiseen käyttöön.

7. Vuoden lempparireissu:

Tänä vuonna tuli matkailtua huomattavasti vähemmän verrattuna edelliseen, mutta lempparireissu oli varmasti alkuvuonna tehty Sri Lankan reissu!

8. Lause joka jäi mieleen tältä vuodelta:

Kaikki ihanat onnittelut ja muut viestit, kun saman viikonlopun aikana menimme naimisiin ja paljastin uutisen tulevasta perheenlisäyksestämme. Mitään yksittäistä lausetta ei ole jäänyt mieleen, mutta onnen toivotuksista jäi ihan mielettömän lämmin fiilis. ♥ Ja varmasti myös se, kun ystäväni pyysi minua heidän ihanan pienen poikansa kummiksi!

9. Tilanne jossa ylitin itseni tänä vuonna:

Ihan ensimmäisenä tuli spontaanisti mieleen, kun uskaltauduin kokeilemaan surffausta Sri Lankassa. Vesi ei todellakaan ole minulle se ominaisin elementti – isot aallot eivät houkuttele, enkä oikeastaan ikinä edes ui meressä (Suomea lukuunottamatta). Olin melko varma, että lopettaisin homman kuin seinään joutuessani ensimmäisen kerran aallon pyöriteltäväksi ja riepoteltavaksi, mutta hieman omaksikin yllätyksekseni niin ei tapahtunutkaan. Aalloissa pyöriminen ei ollut ollenkaan niin kamalaa kuin olin kuvitellut ja olin vain todella onnellinen sekä iloinen, että lähdin testaamaan, vaikka kyseinen laji ei silti ehkä ihan oma juttuni ollutkaan!

10. Uusi asia jonka tein tänä vuonna: 

No tuo mainitsemani surffin kokeilu on ainakin yksi sellainen, mutta toki myös tuli mentyä naimisiin ensimmäisen sekä toivottavasti viimeisen kerran. ♥

11. Asia, joka sai minut itkemään tänä vuonna:

Tämä joulun aika on aina sellainen, joka saa myös tiettyjä ikäviä asioita pintaan sekä mielen päälle. Joulukuussa on siis tänäkin vuonna tullut muutamat kyyneleet itkettyä. Moni sanoo raskauden ja sen mukanaan tuovien hormoonien herkistävän siinä määrin, että monella tässä tilassa olevalla naisella on itku todella herkässä. Itse koen omalla kohdallani käyneen ehkä jopa toisin päin, sillä olen itkenyt viimeisen puolen vuoden aikana todella vähän, vaikka kuluneeseen kuuteen kuukauteen on mahtunut myös huolta, ikäviä juttuja ja stressiäkin.

13. Vuoden arkiresepti, jota kokattiin paljon:

Chili Sin Carne runsaalla tuoreella korianterilla!

14. Tärkeä päätös, jonka tein tänä vuonna:

Samat teemat toistuvat nyt monessa kohtaa, mutta tämä tärkein päätöskin varmasti liittyy tuloillaan olevaan perheenlisäykseemme ja naimisiin menoon. ♥

15. Teinkö uudenvuodenlupauksia ja pidinkö niistä kiinni tänä vuonna? 

En yleensä harrasta uudenvuodenlupauksia, enkä tainnut sellaisia tällekään vuodelle tehdä!

16. Vuoden ajatuksia herättävin kirja:

Auschwitzin tatuoija, jonka kuuntelin meno- ja paluulennoilla Barcelonan reissulla.

17. Uusi taito, jonka opin tänä vuonna:

Hitsit, mulla ei tule mitään mieleen. Varmasti olen oppinut montakin pientä asiaa, hmm…

18. Vuoden hauskin tapahtuma:

Ruisrock heinäkuussa meidän mahtavalla festarijengillä!

19. Vuoden lempparivaate:

North Outdoorin villapaidat ♥

 

– Janni

RASKAUSVIIKKO 24

18 joulukuun, 2019

Viime viikolla ei ollut mitään kovin mullistavia tapahtumia, mutta tässä pieni kooste raskausviikon 24 kuulumisista:

RV24

– Viime viikolla naputtelin KELA:n sivuilla menemään äitiys- ja vanhempainrahahakemukset. Minulla on sillä tavalla eri tilanne verrattuna moniin, että näin yrittäjänä en tule pitämään varsinaista äitiyslomaa. Minun täytyy itse pitää huoli siitä, että rauhoitan ainakin kevättä ja kesää töiden puolesta tarpeeksi. Priorisoin tärkeimmät työt ja kaikki muut hommat laitan ainakin hetkeksi jäihin. Tätä on todella vaikea suunnitella etukäteen, kun ei voi yhtään tietää, mitä tulemaan pitää ja miten kaikki tulee vauvan kanssa sujumaan. Tulen kuitenkin tekemään töitä jossain määrin koko ajan ja suurimmassa osassa omista töistäni etuna onkin se, että hommia voi hoitaa ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa ja missä tahansa.

– Olin ollut koko ajan varma siitä, että tulisin valitsemaan äitiysavustuksen äitiyspakkauksen muodossa rahan sijaan. Olin pitänyt tätä ihan itsestäänselvyytenä, enkä siksi ollut edes oikein sen kummemmin ajatellut asiaa. Viime viikolla sitten tutustuin tarkemmin äitiyspakkauksen sisältöön ja vaikka se ehdottomasti pitää sisällään monia hyvin tarpeellisia juttuja, niin päädyin hieman omaksi yllätykseksenikin jättää paketin tilaamatta. Koin, että hyödyllisten tarvikkeiden lisäksi paketti sisälsi paljon myös sellaisia juttuja, jotka jäisivät meillä todennäköisesti käyttämättä. Suurin osa paketin tuotteistahan koostuu vaatteista ja itseni tuntien tiedän, että haluan pukea oman lapsen itse valitsemiini vaatteisiin. Tässä kohtaa voin myöntää pinnallisen puoleni pääsevän varmasti valloilleen siinä määrin, että vaikka äitiyspakkauksen vaatteet ovat varmasti hyviä, niin koen tärkeäksi, että ne myös miellyttäisivät omaa silmääni. Tästä huolimatta en voi olla korostamatta sitä, miten hienoa ylipäätään on, että Suomessa tällainen mahdollisuus äitiysavustukseen tarjotaan – valitsi sen sitten rahan tai äitiyspakkauksen muodossa!

– Mainitsinkin jo viime viikolla inhottavasta kiristyksen tunteesta vatsassa etenkin navan seudulla. Tuo vaiva ilmaantui aluksi vain iltaa kohti mennessä, mutta jossain vaiheessa viime viikolla se alkoi jo päivällä vaivaamaan siinä määrin, että päätin varmuuden vuoksi soittaa asiasta neuvolaan. Sieltä minun neuvottiin ottamaan yhteyttä äitiyspolille, jossa puhelimen välityksellä käytiin melko tarkasti läpi tuntemuksiani. Fiilis oli tosiaan sellainen melko voimakas kiristyksen tunne, joka ilmeni liikkuessa ja ihan makuullakin asentoa vaihtaessa. Vaivan arveltiin kuitenkin olevan lihasperäistä ja johtuvan kohdun nopeasta kasvusta sekä kiinnikkeiden sekä kudosten venymisestä. Jotain tällaista arvelin itsekin omien tuntemuksieni perusteella ja loppuviikosta tuo vaiva olikin onneksi poissa. Muutaman kerran kipu on palannut ihan hetkittäisenä ja mennyt sitten tosi nopeasti ohi!

– Tuntuu, että vauva on viimeisen viikon aikana saanut ihan valtavasti lisää voimaa. Minulla tosiaan on istukka kohdun ”takaseinässä” ja sen vuoksi olen tuntenut liikkeet todella selvästi jo pitkään. Nyt kuitenkin liikkeet ovat alkaneet tuntua välillä sellaiselta moukaroinnilta, että Joonaskin on välillä hieman hätkähtänyt, kun on vatsan päältä tunnustellut. Erityisesti iltaisin vatsa hytkyy siihen malliin, että se on hieman alkanut vaikeuttaa nukahtamistakin. Kaikesta huolimatta liikkeiden tunteminen on edelleen I-HA-NAA!

– Viime viikolla palailin myös kevyiden kotitreenien pariin hieman pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Olen nyt joka toinen päivä yhdistänyt reippaan kävelylenkin kotitreeniin ja se tuntuu juuri sopivalta itselleni tähän hetkeen. Treenin teen kiertoharjoittelun muodossa – siihen sisältyy kahdeksan erilaista liikettä, joista jokaista tehdään 30 sekuntia ja palautusta tulee liikkeiden välissä 10 sekuntia. Teen kaikki liikkeet siis peräjälkeen ja toistan kierroksen kolme kertaa.

 

– Janni