Browsing Category

Raskaus

RASKAUSVIIKOT 25-27

6 tammikuun, 2020

Nyt on ollut raskauskuulumisissa hieman taukoa ja jopa kolme viikkoa on kerennyt vierähtää tässä välissä. Vointi on pysynyt hyvänä, mutta se täytyy sanoa, että nyt viimeistään todella tunnen olevani raskaana. Tottakai olen sen tuntenut jo useamman kuukauden, mutta tarkoitan, että nyt se alkaa todella vaikuttaa normaaleihin tekemisiin ja kasvavaan vatsaan on ollut totuttelemista. Eli käydäänpä hieman läpi viime aikojen fiiliksiä:

– Tosiaan vatsa on tähän mennessä kasvanut siinä määrin, että esimerkiksi tietyt asennot ovat alkaneet tuntua hieman tukalilta ja hengitys on muuttunut selkeästi normaalia raskaammaksi, kun kasvava kohtu painaa sisuskaluja yhä ahtaammalle. Tiedän, että vatsa tulee vielä tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana kasvamaan pal-jon, mutta onneksi se tapahtuu pikkuhiljaa. Tuntuu jotenkin hullulta ajatella tässä vaiheessa, että kuinka paljon se voikin vielä kasvaa!

– Vauvan liikkeet ovat viimeisten viikkojen aikana muuttuneet potkujen lisäksi kunnon ”möngerrykseen”. Tila alkaa hänelläkin käydä tietysti koko ajan ahtaammaksi ja vatsan päältä näkyy selkeästi, kun vauva vaihtaa asentoaan puolelta toiselle. Tällä hetkellä yksi lempipuuhistani onkin illalla sohvalla makaillessa tunnustella, että mikä vauvan ruumiinosista tuntuu missäkin.

– Rutiineihini kuuluvat reippaat kävelylenkit ovat viime aikoina muuttuneet hieman rauhallisemmiksi, kun huomaan liian kovan vauhdin aiheuttavan inhottavaa pistosta tuonne kylkeen/alavatsan sivulle. Se sama tunne kuin normaalisti silloin, jos edellisestä ateriasta on liian pieni aika ennen juoksulenkille lähtöä. Tuo inhottava tunne menee ohi, kun pysähdyn hetkeksi, mutta palaa aina takaisin, jos vauhti kasvaa liian kovaksi. Mulla on normaalisti tosi nopea kävelyvauhti ja tähän himmailuun on joutunut hieman totutella.

– Viime viikolla (rv27) oli 3/4D ultran aika, josta mainitsin blogissa jo aikaisemminkin. Saimme ultran yhteistyönä Kaunis odotus -nimisestä paikasta ja olimme tähän käyntiin todella tyytyväisiä. Oli ihanaa päästä kaikessa rauhassa juttelemaan ammattitaitoisen kätilön kanssa raskauden kulusta sekä tulevasta synnytyksestäkin. Ultraamisen sekä kuvien suhteen meidän vauva oli ujolla tuulella ja piti lähes koko ajan kasvonsa käsien takana piilossa. ♥ Kärsivällisen odotuksen ansiosta saimme mukaamme muutamat ihanat kuvat ja jotenkin niiden myötä konkretisoitui, että siellä vatsassa möngertävä tyyppi todella on jo pieni lähes valmis ihminen. Olen tuijotellut noita kuvia useaan otteeseen ja miettinyt yhä enemmän sitä hetkeä, kun vihdoin tapaamme oikeasti. Vauva painoi arvion mukaan tuolloin ihan hieman päälle kilon verran!

Jatkuu….

– Viime päivinä olen myös ollut huomaavinani ensimmäisiä harjoitussupistuksia. Vatsaan tulee kiristävä tunne ja se muuttuu hetkellisesti todella pinkeäksi, mutta palautuu nopeasti. Tämä tunne on sellainen, että on hetkeksi lopetettava joku ruumiillinen tekeminen. Esimerkiksi toissapäivänä olin vaihtamassa lakanoita, kun tämä tunne tuli ja oli hetkeksi keskeytettävä tuo homma. Näitä tuntemuksia on niin vaikea arvioida ensikertalaisena, kun joutuu hieman arvuuttelemaan, että mikä on mitäkin!

– Vessassa ravaaminen on viimeisen parin viikon aikana noussut ihan uusiin sfääreihin. Rakkoon tuntuu koko ajan kohdistuvan enemmän painetta ja välillä tuntuu, että vessassa pitäisi ravata vähintään tunnin välein. Toisaalta armottoman kova pissahätä saattaa välillä mystisesti kadota kuin itsestään ja tämä johtuu varmaan siitä, että vauvaa vaihtaa asentoaan. Voin vain kuvitella, millaista tämän asian kanssa on parin kuukauden päästä, kun vauva on kerännyt rutkasti lisää massaa. Huh!

– Viime neuvolakäynnillä terkkari arvioi tunnustelemalla, että vauva olisi kääntynyt kohdussa pää alaspäin, mutta totesi samalla, että näillä viikoilla vauvat saattavat vielä pyörähtää ympäri useampaankin otteeseen. Tämä selvisi sitten varmuudella myös siellä ultrassa, jossa pää näkyi olevan alhaalla. Kätilö sen sijaan oli sitä mieltä, että vauvat saattavat hyvinkin ottaa ”lopullisen paikkansa” jo tässä vaiheessa, joten toivotaan siis niin. Kääntyilyhän taitaa kuitenkin olla mahdollista ihan sinne loppuun asti!

Sellaisia fiiliksiä tällä hetkellä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että viimeinen kolmanneskin on jo alkanut, vaikka vielä hetki sitten tämä tuntui niin kaukaiselta ajalta. ♥

 

– Janni

RASKAUSVIIKKO 24

18 joulukuun, 2019

Viime viikolla ei ollut mitään kovin mullistavia tapahtumia, mutta tässä pieni kooste raskausviikon 24 kuulumisista:

RV24

– Viime viikolla naputtelin KELA:n sivuilla menemään äitiys- ja vanhempainrahahakemukset. Minulla on sillä tavalla eri tilanne verrattuna moniin, että näin yrittäjänä en tule pitämään varsinaista äitiyslomaa. Minun täytyy itse pitää huoli siitä, että rauhoitan ainakin kevättä ja kesää töiden puolesta tarpeeksi. Priorisoin tärkeimmät työt ja kaikki muut hommat laitan ainakin hetkeksi jäihin. Tätä on todella vaikea suunnitella etukäteen, kun ei voi yhtään tietää, mitä tulemaan pitää ja miten kaikki tulee vauvan kanssa sujumaan. Tulen kuitenkin tekemään töitä jossain määrin koko ajan ja suurimmassa osassa omista töistäni etuna onkin se, että hommia voi hoitaa ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa ja missä tahansa.

– Olin ollut koko ajan varma siitä, että tulisin valitsemaan äitiysavustuksen äitiyspakkauksen muodossa rahan sijaan. Olin pitänyt tätä ihan itsestäänselvyytenä, enkä siksi ollut edes oikein sen kummemmin ajatellut asiaa. Viime viikolla sitten tutustuin tarkemmin äitiyspakkauksen sisältöön ja vaikka se ehdottomasti pitää sisällään monia hyvin tarpeellisia juttuja, niin päädyin hieman omaksi yllätykseksenikin jättää paketin tilaamatta. Koin, että hyödyllisten tarvikkeiden lisäksi paketti sisälsi paljon myös sellaisia juttuja, jotka jäisivät meillä todennäköisesti käyttämättä. Suurin osa paketin tuotteistahan koostuu vaatteista ja itseni tuntien tiedän, että haluan pukea oman lapsen itse valitsemiini vaatteisiin. Tässä kohtaa voin myöntää pinnallisen puoleni pääsevän varmasti valloilleen siinä määrin, että vaikka äitiyspakkauksen vaatteet ovat varmasti hyviä, niin koen tärkeäksi, että ne myös miellyttäisivät omaa silmääni. Tästä huolimatta en voi olla korostamatta sitä, miten hienoa ylipäätään on, että Suomessa tällainen mahdollisuus äitiysavustukseen tarjotaan – valitsi sen sitten rahan tai äitiyspakkauksen muodossa!

– Mainitsinkin jo viime viikolla inhottavasta kiristyksen tunteesta vatsassa etenkin navan seudulla. Tuo vaiva ilmaantui aluksi vain iltaa kohti mennessä, mutta jossain vaiheessa viime viikolla se alkoi jo päivällä vaivaamaan siinä määrin, että päätin varmuuden vuoksi soittaa asiasta neuvolaan. Sieltä minun neuvottiin ottamaan yhteyttä äitiyspolille, jossa puhelimen välityksellä käytiin melko tarkasti läpi tuntemuksiani. Fiilis oli tosiaan sellainen melko voimakas kiristyksen tunne, joka ilmeni liikkuessa ja ihan makuullakin asentoa vaihtaessa. Vaivan arveltiin kuitenkin olevan lihasperäistä ja johtuvan kohdun nopeasta kasvusta sekä kiinnikkeiden sekä kudosten venymisestä. Jotain tällaista arvelin itsekin omien tuntemuksieni perusteella ja loppuviikosta tuo vaiva olikin onneksi poissa. Muutaman kerran kipu on palannut ihan hetkittäisenä ja mennyt sitten tosi nopeasti ohi!

– Tuntuu, että vauva on viimeisen viikon aikana saanut ihan valtavasti lisää voimaa. Minulla tosiaan on istukka kohdun ”takaseinässä” ja sen vuoksi olen tuntenut liikkeet todella selvästi jo pitkään. Nyt kuitenkin liikkeet ovat alkaneet tuntua välillä sellaiselta moukaroinnilta, että Joonaskin on välillä hieman hätkähtänyt, kun on vatsan päältä tunnustellut. Erityisesti iltaisin vatsa hytkyy siihen malliin, että se on hieman alkanut vaikeuttaa nukahtamistakin. Kaikesta huolimatta liikkeiden tunteminen on edelleen I-HA-NAA!

– Viime viikolla palailin myös kevyiden kotitreenien pariin hieman pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Olen nyt joka toinen päivä yhdistänyt reippaan kävelylenkin kotitreeniin ja se tuntuu juuri sopivalta itselleni tähän hetkeen. Treenin teen kiertoharjoittelun muodossa – siihen sisältyy kahdeksan erilaista liikettä, joista jokaista tehdään 30 sekuntia ja palautusta tulee liikkeiden välissä 10 sekuntia. Teen kaikki liikkeet siis peräjälkeen ja toistan kierroksen kolme kertaa.

 

– Janni

RASKAUSVIIKKO 23

10 joulukuun, 2019

Raskausviikko 23 tuli päätökseensä perjantaina ja lauantaina näin ollen siirryttiin viikolle 24. Edelleen olen sitä mieltä, että viikot vierivät kovalla vauhdilla ja aina ennen kuin ehdin huomata, niin ollaankin jo lauantaissa, jolloin tosiaan aina siirrytään seuraavalle raskausviikolle. Näitä raskauskuulumisia on toivottu sen verran paljon, että ajattelin ottaa tavaksi aina silloin tällöin tehdä kattavamman koonnin omista fiiliksistä. En osaa sanoa, että onko kerrottavaa ihan viikottain, mutta ajattelin päivitellä tilannetta aina fiiliksen mukaan!

RV 23

– Viime viikolla oli tosiaan neuvolakäynti, jossa selvisi hemoglobiinini lasku, josta mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Aloitin nyt tällä viikolla rautalisän syömisen ja nyt vain toivon sormet ristissä, ettei se aiheuttaisi isompaa reaktiota vatsani toimintaan. Vaikka aikaisemmin sanoin, että en ole huomannut matalan hemoglobiinin aiheuttaneen mitään muutoksia olossani, niin tarkemmin ajateltuna oireita on ehkä sitten kuitenkin ollut. Olen välillä etenkin aamuisin ollut todella väsynyt ja myös kasvot ovat normaalia kalpeammat sekä silmänaluset entistäkin tummemmat. Kuulin, että raudan puute saattaa aiheuttaa myös painajaisia, jotka tosin ovat ainakin toistaiseksi omalta osaltani vihdoin helpottaneet. Saa nähdä, että miten nopeasti tuo rautalisä toimii. Olisi varmasti järkevää lisätä myös ruokavalioon enemmän punaista lihaa ainakin hetkellisesti, mutta se tuntuu jotenkin vastenmieliseltä ajatukselta, kun sitä tekee muutenkin mieli niin harvoin!

– Kuten näistä tämän postauksen kuvista näkee niin viime viikolla vatsa on tullut oikein kunnolla esiin. Enää ei paljon peitellä ja erityisesti tuollainen vartalonmyötäinen mekko oikein korostaa muuttunutta kroppaa. Vatsan kasvu on aiheuttanut kiristäviä tuntemuksia ja erityisesti navan seutu kipeytyy välillä päivän aikana niin kovasti, että välillä iltaa kohden liikkuminen muuttuu vähän vaivalloiseksi. Kasvavaan vatsaan on ollut totuttelemista ja se on jotenkin huvittavaa, kun se on tiellä milloin missäkin – jää muun muassa jääkaapin sekä vaatekaapin ovien väliin. 😀 Ihan uusia kokemuksia!

– Neuvolassa mitattiin viime viikolla kohdun kasvua vatsan päältä melko suurpiirteisesti ja sen mukaan koko oli hieman yläkäyrällä. Se saattaisi viestiä isosta vauvasta, mutta tosiaan itse en ihan täysin luottaisi tähän mittanauhatekniikan tarkkuuteen. Jos seuraavillakin neuvolakäynneillä mennään koko ajan yläkäyrällä, niin haluan kyllä raskauden loppupään lähestyessä saada tarkempaa kokoarviota vauvasta. Ainoa pelkoni tällä hetkellä synnytyksen suhteen on vauvan koko, sillä mieheni suvussa on ollut paljon isoja vauvoja. Onneksi tänä päivänä näitä pystytään kontrolloida melko tarkasti ja yllätyksiä ei pitäisi tämän suhteen tulla.

– Olen huomannut entistä enemmän pohtivani kaikkia hankintoja vauvaa varten. Emme ole tällä hetkellä hankkineet vielä vaatteiden sekä yhden unipesän lisäksi mitään ja olen alusta asti ajatellut, että hankintoja ruvetaankin tekemään vasta ensi vuoden puolella. Pitäisi alkaa pian kokoamaan listaa siitä, että mitä kaikkea hankintalistalla onkaan. Olisi ehkä hyvä idea tuoda nämä pohdinnat myös osittain tänne blogin puolellekin, sillä teillä olisi varmasti hyviä vinkkejä. Vaunuvalinta taidettiin lyödä lukkoon viime viikolla ja siitä tulossa juttua myöhemmin!

– Tämä on jotenkin ihana vaihe verrattuna aikaisempaan, kun vauva on koko ajan niin aktiivinen. Aikaisemmin, kun liikkeitä tuntui harvakseltaan, niin sitä kerkesi aina jo hieman huolestua, jos mitään ei ollut pidempään aikaan tuntunut. Nyt vauvan liikkeet tuntuvat vähän väliä ja tiedän myös, miten hänet  saa liikkeelle. Esim jos juo lasillisen kylmää vettä ja käy makuulleen, niin myllerrys alkaa lähes poikkeuksetta. Sokeripitoiset ruoat ja juomat ovat myös melko varma tapa saada tyyppi liikkeelle! ♥

– Viime viikolla varasin ajan myös 3-4D -ultraan alkuvuodelle. Sain yhteistyöpyynnön Kaunis Odotus -yritykseltä ja paikka vaikutti niin ihanalta, että sinne siis suuntaamme alkuvuodesta. Tiesin kyllä muutenkin rakenneultran jälkeen, että en millään malttaisi odottaa koko toista puoliskoa raskaudesta ”näkemättä vauvaa”. Minulla oli jostain syystä ennen raskaaksi tulemista harhaluulo siitä, että julkisella puolella olisi useampi ultra kuin vain ne kaksi kappaletta. Onneksi on siis näitä vapaaehtoisia vaihtoehtoja, joita jokainen voi halutessaan hyödyntää. Sanottakoon vielä, että mietin myös melko pitkään, että haluanko mennä nimenomaan tuohon 3-4D -ultraan, sillä moni lähtee näistä mukanaan melko selkeäkin kuva tulevasta pienokaisesta. Pohdin, että haluanko kuitenkin odottaa sitten syntymään asti, että näen lapsemme kasvonpiirteet ihan IRL. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja voin myöntää, että tuo jännittää jotenkin aika paljon. Olisi kiva kuulla, jos teillä on kokemuksia 3-4D ultrista – koetteko, että kannatti käydä? 

 

– Janni