PITKÄ ALKUVIIKKO JA PIRULLINEN TURISTIBAKTEERI

5 helmikuun, 2020

Tämä viikko on poikkeuksellisesti tuntunut jo jotenkin todella pitkältä, vaikka eletään vasta keskiviikossa. Kotona on sunnuntaista asti pidetty melkoista sairastupaa, kun mieheni palasi Marokon reissultaan ja oli sieltä onnistunut nappaamaan sellaisen luokan turistipöpön, että hän on ollut totaalisen poissa pelistä jo monta päivää. Eilen tuo pirulainen selvisi sitten kampylobakteeriksi, joka taitaa olla melko yleinen tuliainen Pohjois-Afrikan maista. Nyt näkyy kuitenkin valoa tunnelin päässä, kun taudin aiheuttaja selvisi ja sitä päästään hoitamaan asianmukaisesti. Toivottavasti tuo saataisi selätettyä nyt mahdollisimman pia!

Edellä mainittu on tosiaan varjostanut viikkoa kovasti ja sen lisäksi itselläni viikko on ollut melko työntäyteinen. Maanantai sekä tiistai ovat molemmat menneet lähes aamusta iltaan työntouhussa, eikä tämäkään päivä taida tehdä poikkeusta. Maanantaina meillä oli vielä lisäksi perhevalmennuksen toinen osio, jossa keskityttiin tällä kertaa vauvan hoitoon ja ensimmäisiin viikkoihin vauvan kanssa kotona. Sieltä jäi useampi hyödyllinen juttu mieleen, vaikka paljon oli myös kertausta, joka sekin on varmasti hyväksi.

Nyt hyökkään keskiviikon to do -listan kimppuun ja toiveissa olisi tänään keretä myös valokuvaamaan muutamia juttuja tässä kotona. Meillä on ollut tapana ottaa ihan itseä varten mahakuviakin kasvavasta vatsasta aina tietyin väliajoin, mutta edellisistä kuvista on päässyt vierähtämään jo useampi viikko. Uskon, että niitä on kiva katsella ja muistella sitten joskus myöhemmin!

– Janni

PERHE- JA SYNNYTYSVALMENNUKSIA

30 tammikuun, 2020

Näitä kuvia katsoessani en melkeinpä voi uskoa, että ne on otettu vain muutama päivä sitten eli tämän viikon maanantaina. Lumipeitettä sekä sen mukanaan tuomaa kirkkautta kesti tasan tuon yhden päivän ja sen jälkeen ollaankin palattu harmauteen, vesisateisiin sekä marraskuuta muistuttavaan maisemaan. Ensi viikolle taitaa olla vihdoin luvassa pakkaskelejä ja ilmeisesti vähän ehkäpä aurinkoakin. Toisaalta odotan jo kovasti kevättä monestakin eri syystä, mutta kyllä valoisampi keli tekee varmasti hyvää, vaikka sitten niiden pakkasten ja lumikinosten kera. Minulla oli aikeissa kuvata tällä viikolla blogiinkin meidän kodin sisustuksen pieniä muutoksia, mutta täällä on ollut niin perhanan pimeää, ettei lopputulos välttämättä olisi ollut kovinkaan mairittelevaa. Valoisampia päiviä odotellessa siis!

Mainitsinkin edellisessä postauksessa raskauskuulumisten lomassa, että keskittymiskykyni on viime aikoina ollut jotenkin aivan todella matalalla. Tällä viikolla on ollut aika paljon hommaa koneen ääressä sekä menoja Helsingin suunnalla. Kiva viikko kaiken kaikkiaan, mutta stressitasoni on ollut jotenkin poikkeuksellisen korkealla. Muutamia uusia tuuliakin on tiedossa työrintamalla vielä ennen vauvan syntymää ja niistä tekin tulette kuulemma pian. Uusien juttujen suunnittelu vaatii aina poikkeuksetta myös lisäenergiaa ja tässä kohtaa se tuntuu stressaavan sekä jännittävän jopa normaalia enemmän. Kyse on kuitenkin eräästä tosi kivasta jutusta, jota olen miettinyt jo pidemmänkin aikaa ja halusin siksi ehdottomasti lähteä toteuttamaan. Siitä siis lisää pian!

Duunihommien lisäksi viikko on pitänyt sisällään neuvolakäyntiä sekä neuvolan järjestämän perhevalmennuksen ensimmäisen tapaamisen, jonka aiheena oli imetys. En tiedä miksi, mutta jostain syystä kuumotti mennä paikalle yksin Joonaksen ollessa reissussa, mutta sekin stressi oli täysin turha. Moni muukin oli tullut paikalle ilman puolisoa ja valmennus oli melko nopealla kaavalla etenevä tunnin mittainen luento. Siitä huolimatta koin oppineeni tunnin aikana jotain uutta ja näin ollen luento ei siis missään nimessä ollut turha. Kolme perhevalmennusta on vielä eri aiheineen edessä sekä sitten vielä synnytysvalmennus sekä synnärin tutustumiskäynti Kotkan keskussaairaalalla. Tuntuu niin oudolta, kun tuota synnytysvalmennusta sekä tutustumiskäyntiä varatessani niihin tuntui olevan vielä piiiitkä aika, mutta nyt ne ovatkin jo parin viikon päässä. Tulen tosiaan siis synnyttämään Kotkassa, koska Porvoossa ei ole synnäriä enää lainkaan. Vaihtoehdoiksi sain Hyvinkään, Helsingin tai Kotkan, joista valitsin sen enempää miettimättä kotoisimmalta tuntuvan Kotkan!

takki H&M // ruutupaita second hand // t-paita Asos (mama) // farkut Topshop (mama) // kengät Timberland // pipo Weekday

 

– Janni

RASKAUSVIIKOT 28-30

27 tammikuun, 2020

Raskaus on taas edennyt muutamalla viikolla ja aika on mennyt hurjaa vauhtia, kun näiden muutaman viikon aikana olimme siellä reissussakin ja viime viikko arkeen paluun kanssa oli melkoista hässäkkää. Raskauden kolmaskymmenes viikko tuli täyteen lauantaina ja näin ollen jäljellä on enää koko raskausajasta alle yksi neljäsosa – huhh.

Nyt olisi siis korkea aika taas hieman summailla fiiliksiä kuluneiden viikkojen varsilta, vaikka mitään suuria muutoksia ei kyllä itse asiassa ole tapahtunutkaan.

– Vatsa ja vauva kasvavat näillä viikoilla kovaa vauhtia ja kumpaakaan ei ole voinut olla huomaamatta. Vauvan liikkeet alkavat olla todella voimakkaita ja hänen asentojen vaihdokset aiheuttava aika ajoin melko ikävältäkin tuntuvaa muljuntaa vatsassa. Välillä vatsa on täysin epäsymmetrisen muotoinenkin, kun vauva painaa selkää tai peppua kovasti vatsanpeitteitäni vasten. On jotenkin todella hullun tuntuista, kun välillä vauvasta voisi melkeinpä tarttua kiinni vatsan läpi. Nuo tuntemukset välillä jopa heikottavat itseäni, sillä jotenkin tuossa se konkretisoituu niin vahvasti, että sisälläni todella elelee joku. Vauva myös selkeästi reagoi erilaisiin ääniin sekä musiikkiin!

– Nuo todella vahvat liikkeet sekä vauvan voimistunut reagointi ulkoisiin ärsykkeisiin ovat edesauttaneet valtavasti jo nyt luomaan suhdetta vauvaan. Vaikka sanoin liikkeiden välillä tuntuvan jopa hieman ikävältä, niin voisin silti maata tuntikausia kädet vatsalla tunnustellen hänen liikkeitä ja olen alkanut jopa puhua vauvalle, vaikka vielä jokin aika sitten se tuntui hassulta ajatukselta.

– Henkisellä puolella on tapahtunut nyt näiden viikkojen aikana ehkä enemmän kuin koko raskauden aikana yhteensä. Olen täälläkin aikaisemmin maininnut, että en ole raskauden aikana kokenut olevani mitenkään erityisen herkillä tai kokenut mitään suuria muutoksia henkisellä puolella. Nyt kuitenkin erityisesti viimeisen viikon aikana mielialani ovat heitelleet laidasta laitaan ja tunteet ovat olleet pinnassa. Monet sellaiset jutut, joille normaalisti vain kohauttaisin olkapäitäni ovat menneet todella pahasti ihon alle ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset ovat tuntuneet jotenkin kohtuuttomilta. Paljon asioita on ollut mielen päällä ja itku on ollut huomattavasti aikaisempaa herkemmässä.

– Jossain puhelimestani löytyvistä raskaussovelluksissa mainittiin, että tässä vaiheessa raskautta odottavista äideistä tulee monesti hieman ”sisäänpäin kääntyneitä” ja tämän olen kyllä huomannut omalla kohdallani. Tulee oltua todella paljon omissa maailmoissa ja ajatukset pyörivät melko tiiviisti raskauden sekä siihen liittyvien asioiden ympärillä. Välillä on todella haastavaa keskittyä muihin asioihin ja ajatus harhailee.

– Tämä liittyy vahvasti tuohon edelliseen, mutta normaali hajamielisyyteni on myös viimeisen viikon aikana noussut aivan uusiin sfääreihin ja se varmasti juuri liittyy tuohon keskittymiskyvyn herpaantumiseen. Asiat vain yksinkertaisesti tuntuvat tippuvan päästä (sekä käsistä!!) ja eräänä aamuna keitin muun muassa kahvin kahteen kertaan, kun en muistanut, että olin jo kaatanut kahvin mukiin ja höyryävä kahvi odotteli ruokapöydällä… Olen puhunut tästä hajamielisyydestä useamman ystäväni kanssa ja kaikki raskauden kokeneet ovat rauhoitelleet, että tämä olisi täysin normaalia – en voi kyllä tarpeeksi painottaa vertaistuen merkitystä!

– Jos henkisellä puolella on ollut hieman haastavaa, niin fyysisesti olen edelleen voinut todella hyvin. Reissussa meillä oli aika aktiivisia päiviä ja sen kyllä välillä tunsi iltaisin olotilassa sekä jaloissa, mutta haasteita ei sen kummemmin ole ollut. Toki en ole kovin paljoa rehkinytkään, mutta tässä ihan normaalissa arjessa kropassa on ollut tosi hyvä fiilis.

– Mulla alkaa selkeästi olla myös ”pesänrakennusvaihe” meneillään, kun kotona yksi jos toinenkin paikka on kokenut muutoksia. Sormeni syyhyävät päästä jo vauvan huoneen laittamisen kimppuun, mutta vajaat pari viikkoa täytyy vielä odotella. Kuten sanottu, niin huone toimittaa vielä tällä hetkellä oman vaatehuoneeni virkaa ja uudet säilytysratkaisut olisi vielä järjestettävä, ennen kuin huonetta voi alkaa kunnolla valmistella vauvaa varten. Onneksi ei enää kauaa!

 

– Janni